Back again!

Heippa taas!

Hyvältä vielä toistaiseksi tuntuu bloggaaminen, ei ollenkaan pakkopullaa! Ajattelin kertoa vähän lisää itsestäni, ensimmäinen postaus oli niin pinnalista. Olen siis 22-vuotias ja Espoosta kotoisin. Asun tällä hetkellä kuitenkin Vantaalla, koska opiskelen Myyrmäen Metropoliassa englanninkielisellä linjalla International Business and Logistics. So far so good, kuitenkin tiedän että ala ei ole se mitä haluan opiskella tai tehdä loppuelämäni. Olen niin pitkään kuin muistan halunnut lääkikseen, erikoistumisalana eniten kiinnostaa kirurgia ja ensihoito (emergency medicine). Siitä lisää myöhemmin.

Peruskoulun ja lukion kävin Tapiolassa ja lukion ensimmäisen vuoden jälkeen lähdin tosiaan USA:han vaihto-oppilaaksi. Päätös lähtemisestä oli jotenkin yht'äkkinen. USA on aina kiehtonut minua ja olinkin kesällä 2007 (kesä ennen kun aloitin lukion) STS:n "kielikurssilla" jossa kolmessa viikossa kiersimme minibusseilla Los Angelesista New Yorkkiin (etelän kautta). Vaihtoon lähtiessäni ensimmäinen toiveeni oli Australia, mutta olin hakujen kanssa sen verran myöhässä että ne paikat oli jo täytetty. STS:ltä sitten soitettiin yksi päivä että nyt on valinta tehtävä, Uusi-Seelanti vai USA, valitsin USA:n enkä ole päivääkään katunut päätöstäni. Host-perheeni oli niin UPEA ja sovimme toisillemme täydellisesti. Vaihto-oppilasvuosi oli valehtelematta yksi upeimmista vuosista koko elämässäni. Olen vuoteni jälkeen ollut neljä kertaa vierailemassa perheeni luona 2-4 viikon ajan ja pidämme tiivisti yhteyttä Facebookissa.

                             Minä ja host-äitini Leslie, 2009


Valmistuin sitten lukiosta syksyllä 2010, eli periaatteessa sain lukion pois alta 2,5 vuodessa, vähän tiukkaa teki mutta onnistui! Sain juuri tarpeeksi kursseja hyväksytetyä vaihtarivuodeltani. Menin syksyllä töihin (K-Supermarkettiin) ja olin siellä oikeastaan lokakuun loppuun 2011. Pidin keväällä jonkun aikaa taukoa lääkiksen pääsykokeisiin luvun takia ja olin valmennuskurssillakin, mutta en saanut itseäni motivoitua lukemaan tarpeeksi sisäänpääsyn kannalta ja tiesin sen kokeeseen mennessä, mutta menin kokeeseen silti, eihän siitä ainakaan haittaa ole! Samoihin aikoihin ystäväni E oli suunnitellut Australiaan reppureissaamisreissua ja sanoin että jos (ja kun) en pääse opiskelemaan sinä keväänä niin lähden mukaan ja niinhän siinä kävi. Lokakuun lopussa 2011 lähdettiin kohti Australiaa ja 7 kuukauden upeaa reissua! Siitäkin voin kirjottaa myöhemmin lisää!


Kevätkesällä 2012 Australiasta palauttuani menin takaisin samaan kauppaan töihin ja syksyllä menin aikuislukioon lukemaan pitkän kemian ja fysiikan kurssit. Kemian luin jo lukiossa läpi, fysiikasta vain 2 kurssia joten se tuli tosiaan tarpeeseen lääkistä ajatellen! Kävin keväällä myös kirjottamassa molemmat, tulokset ei todellakaan olleet päätä huimaavia enkä taaskaan keväällä ollut saanut itseäni motivoitua lukemaan tarpeeksi. Kävin taas kokeissa samalla lopputuloksella. Samana keväänä (2013) kyllästyin urheilemattomuuteeni ja liityin Elixiaan, otin personal trainerin ja aloin treenata kuin hullu! Jätin pt:n kehoituksesta hiilarit aika lailla kokonaan pois ruokavaliosta muuten kuin treenin jälkeisellä aterialla. Laihduin 4 kuukaudessa 5 kiloa ja rasvaprosenttini putosi huimat 10%! Samoihin aikoihin törmäsin crossfittiin ja tiesin heti että siinä on laji mitä haluan harrastaa ja toivottavasti päästä kilpailutasolle vielä joku päivä. Viime syyskuussa kävinkin OnRamp kurssin ja siitä lähtien olenkin treenannut taas lähes joka päivä. Ihanaa nähdä miten kroppa muuttuu kokoajan vain parempaan suuntaan, tekniikat rupeaa loksahtelemaan kohdalleen, kunto nousee ja painot tangon päissä nousee, I am stoked!!

Tässä kuvaa tämän päivän Open Gym treenistä, leukoja ja bar muscle uppeja! Salin ohjelmointi menee siis neljän päivän sykleissä, eka päivä on Oly-päivä eli olympiapainonnostoa, toinen päivä on yläkroppa/skills treeniä ja kolmas päivä on jonkunlaista kyykkyä. Neljäs päivä on vapaa/Open Gym. Sali on normaaliaikoihin auki, mutta ohjattua treeniä ei ole, eli jos on vaikka jäänyt joku treeni väliin tai haluaa treenata jotain tiettyä niin se onnistuu, valmentaja on aina paikalla auttamassa.

Eipä kai muuta tällä kertaa, opiskelen siis Vantaalla ja muutin pois kotoa syyskuussa. Asun yhdessä koulukaverini kanssa varsin tilavassa kolmiossa, ei valittamista :)

Venla

3 kerta toden sanoo...vai sanooko?

A goal without a plan is just a wish. Luin tämän muistaakseni joltain seuraamaltani Instagram-tililtä ja tallensin sen puhelimeni kuviin. Tottahan se on, ilman suunnitelmia unelmat usein jäävät vain toiveiksi, kantapään kautta oppineena voin sen kertoa. Olen haaveilija, mutta harmikseni olen myös aikaansaamattomin ihminen kenet tunnen! 

                     (kuva täältä)

Tämä on tosiaan kolmas kerta kun aloitan blogin, kyllä, kolmas. Ensimmäisen kerran loin bloggeriin blogin vuonna 2008 kun olin lähdössä vaihto-oppilaaksi Jenkkeihin. Ajattelin että pidän blogia niin on helppo pitää kaikki ajantasalla mitä siellä maailman toisella puolella tapahtuukaan, mutta arvaatkaahan vaan mitä siinä kävi? Exactly. Alku meni ihan hyvin kunnes elämä vei mennessään ja blogin päivitys ei enää ollutkaan mielessä enää koskaan. Joskus ajattelin että voisihan sitä taas päivittää, mutta mitä pidempi aika kului sitä vaikeammalta se tuntui, niin paljon ehti tapahtua niin lyhyessä ajassa! Kirjotettavaa vain kertyi ja kertyi ja kynnys kirjoittaa vain kasvoi. Kirjoitin sitten joskus vaihtovuoteni puolessavälissä yhden catching up-postauksen johon yritin summata tapahtumia ajalta kun en kirjoittanut ja sen jälkeen viimeinen postaus olikin aivan vuoteni lopulta kun muistelin vuottani ja pohdin kotiinpaluuta.

Toinen yritykseni bloggaamisen maailmassa oli vuonna 2011 kun olin lähdössä ystäväni kanssa Australiaan reppureissaamaan. Ystäväni harrastaa valokuvausta ja on pitänyt omaa hevosaiheista blogiaan jo pitkään ja aikoi alottaa blogin Australia-reissustaan, ja ajattelin että minäkin yritän, mikäs sen parempi muisto kuin blogi! Montaa postausta en ehtinyt kirjoittaa kun taas muut asiat veivät mielenkiintoni. E kun on ahkera niin kirjoitti blogia aika säännöllisesti ja päiväkirjaa joka päivä että muistaa mitä on tapahtunut. Minun osaltani siis jälleen epic fail.

Tämä kolmas kerta tuntuu nyt erilaiselta, katsotaan vain kuinka kauan tätä kestää. Nyt en ole reissussa, vaan olen pitkään miettinyt että haluaisinpa kirjoittaa blogia ihan tästä normaalista elämästä, varsinkin kun olen aloittanut opiskelun ja löytänyt taas itselleni rakkaan harrastuksen urheilun parissa, nimittäin Crossfitin. Olen totaalisen rakastunut ! Crossfitistä tulette aivan varmasti kuulemaan paljon! Olen koko elämäni harrastanut urheilua ja kilpaillut, aloitin tosi nuorena telinevoimistelun ja kun lopetin 12-vuotiaana, aloin pelata pesäpalloa. Sitä kesti 7 vuotta. Niiden ohessa mm. ratsastin 6 vuotta ja kokeilin läpi ties kuinka monta eri lajia. Pesäpallon loputtua (juniorivuodet oli ohi, joukkue hajosi eikä uutta oikein löytynyt), pelailin muutamana kesänä muutaman pelin treenaamatta lähes lainkaan. Kamalinta ikinä! Kun on monta vuotta pelannut korkalla tasolla ja treenannut ympäri vuoden ja yhtäkkiä et pystykkään siihen mihin aiemmin.. 

Olin noin puolitoistavuotta harrastamatta oikeastaan mitään ja täytyy sanoa että se oli ikävintä aikaa elämässäni. Kaiken lisäksi en ollut opiskelemassa missään, kävin syksyn ja kevään 2012-2013 aikuislukiossa pitkän fysiikan ja kemian kurssit uudestaan lääkikseen pääsyn toiveissa, mutta en saanut itseäni motivoitua oikein mihinkään. Lähes jokapäiväinen treenaaminen, koulu ja kaverit eivät olleet enää niin suuri osa elämääni ja olin lähes masentunut. Helmikuun lopussa 2013 päätin että nyt saa riittää! Aika saada taas itseni raiteille. Liityin Elixiaan jossa äitini käy treenailemassa. Otin itselleni personal trainerin (paras päätös IKINÄ!), koska en koko urheilu-"urani" aikana oikeastaan koskaan kunnolla treenannut salilla enkä siis tiennyt mitä tehdä ja millä painoilla. Tavoite oli saada kaikki ne puolentoista vuoden aikana kerätyt läskit pois (n.5-6kg) ja lihakset tilalle. Kehonrakentajaksi en halua, haluan vain lihaksikkaan ja urheilulisen kropan! Tästä ja Crossfitista lisää myöhemmin, nyt vaan peukut pystyyn että 3 kerta toden sanoo on tosiaankin totta! :)

Venla