(kuva täältä)
Tämä on tosiaan kolmas kerta kun aloitan blogin, kyllä, kolmas. Ensimmäisen kerran loin bloggeriin blogin vuonna 2008 kun olin lähdössä vaihto-oppilaaksi Jenkkeihin. Ajattelin että pidän blogia niin on helppo pitää kaikki ajantasalla mitä siellä maailman toisella puolella tapahtuukaan, mutta arvaatkaahan vaan mitä siinä kävi? Exactly. Alku meni ihan hyvin kunnes elämä vei mennessään ja blogin päivitys ei enää ollutkaan mielessä enää koskaan. Joskus ajattelin että voisihan sitä taas päivittää, mutta mitä pidempi aika kului sitä vaikeammalta se tuntui, niin paljon ehti tapahtua niin lyhyessä ajassa! Kirjotettavaa vain kertyi ja kertyi ja kynnys kirjoittaa vain kasvoi. Kirjoitin sitten joskus vaihtovuoteni puolessavälissä yhden catching up-postauksen johon yritin summata tapahtumia ajalta kun en kirjoittanut ja sen jälkeen viimeinen postaus olikin aivan vuoteni lopulta kun muistelin vuottani ja pohdin kotiinpaluuta.
Toinen yritykseni bloggaamisen maailmassa oli vuonna 2011 kun olin lähdössä ystäväni kanssa Australiaan reppureissaamaan. Ystäväni harrastaa valokuvausta ja on pitänyt omaa hevosaiheista blogiaan jo pitkään ja aikoi alottaa blogin Australia-reissustaan, ja ajattelin että minäkin yritän, mikäs sen parempi muisto kuin blogi! Montaa postausta en ehtinyt kirjoittaa kun taas muut asiat veivät mielenkiintoni. E kun on ahkera niin kirjoitti blogia aika säännöllisesti ja päiväkirjaa joka päivä että muistaa mitä on tapahtunut. Minun osaltani siis jälleen epic fail.
Tämä kolmas kerta tuntuu nyt erilaiselta, katsotaan vain kuinka kauan tätä kestää. Nyt en ole reissussa, vaan olen pitkään miettinyt että haluaisinpa kirjoittaa blogia ihan tästä normaalista elämästä, varsinkin kun olen aloittanut opiskelun ja löytänyt taas itselleni rakkaan harrastuksen urheilun parissa, nimittäin Crossfitin. Olen totaalisen rakastunut ! Crossfitistä tulette aivan varmasti kuulemaan paljon! Olen koko elämäni harrastanut urheilua ja kilpaillut, aloitin tosi nuorena telinevoimistelun ja kun lopetin 12-vuotiaana, aloin pelata pesäpalloa. Sitä kesti 7 vuotta. Niiden ohessa mm. ratsastin 6 vuotta ja kokeilin läpi ties kuinka monta eri lajia. Pesäpallon loputtua (juniorivuodet oli ohi, joukkue hajosi eikä uutta oikein löytynyt), pelailin muutamana kesänä muutaman pelin treenaamatta lähes lainkaan. Kamalinta ikinä! Kun on monta vuotta pelannut korkalla tasolla ja treenannut ympäri vuoden ja yhtäkkiä et pystykkään siihen mihin aiemmin..
Olin noin puolitoistavuotta harrastamatta oikeastaan mitään ja täytyy sanoa että se oli ikävintä aikaa elämässäni. Kaiken lisäksi en ollut opiskelemassa missään, kävin syksyn ja kevään 2012-2013 aikuislukiossa pitkän fysiikan ja kemian kurssit uudestaan lääkikseen pääsyn toiveissa, mutta en saanut itseäni motivoitua oikein mihinkään. Lähes jokapäiväinen treenaaminen, koulu ja kaverit eivät olleet enää niin suuri osa elämääni ja olin lähes masentunut. Helmikuun lopussa 2013 päätin että nyt saa riittää! Aika saada taas itseni raiteille. Liityin Elixiaan jossa äitini käy treenailemassa. Otin itselleni personal trainerin (paras päätös IKINÄ!), koska en koko urheilu-"urani" aikana oikeastaan koskaan kunnolla treenannut salilla enkä siis tiennyt mitä tehdä ja millä painoilla. Tavoite oli saada kaikki ne puolentoista vuoden aikana kerätyt läskit pois (n.5-6kg) ja lihakset tilalle. Kehonrakentajaksi en halua, haluan vain lihaksikkaan ja urheilulisen kropan! Tästä ja Crossfitista lisää myöhemmin, nyt vaan peukut pystyyn että 3 kerta toden sanoo on tosiaankin totta! :)
Venla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti